Järjestelmän suunnittelu, rakentaminen ja kenttäkokeet ovat vienee kohtuuttoman paljon aikaa. Kiitän kaikkia pitkäpinnaisuudesta ja kestämisestä. Toisaalta taas työn sankareita ei pahemmin ole paikalla näkynyt yön pitkinä tunteina, muutamia sankareita unohtamatta. Kiitos näille ponnisteluihin osallistuneille, toruva sormi niille joita ei ole näkynyt
Annetaanpa Timolle ja Patrickille ja muille osallistuneille isot kiitokset tästä urakasta. Eikä niistä viivästyksistä tarvitse ottaa kenenkään pahaa mieltä. Hommiahan tehdään siinä tahdissa kun ne avainhenkilöiden aikatauluihin mahtuvat. Ja moni viive oli force majeure: esimerkkinä vaikka 'lainattu' rotametri. Vessukin teki valtavan homman selvitellessään Seemannin soveltuvuutta nitroksitäyttöihin ja sittemmin kasatessaan Viivin speksit sekä tarjouskilpailun. Että kyllä tämä on aika monella ihmisellä työtä teettänyt, mutta uskon että lopputulos on ylpeilyn arvoinen.
Ja sitten kun kiittämiseen päästään, niin muistetaanpa Kari the Punttivastaava. Käsittämättömän upeaa duunia.
Rahastonhoitaja. Junnutyöntekijät. Kouluttajat. Hallitus. Kalustovastaava. Puheenjohtaja the workhorse. Leirivastaavat. Tiedottaja. Steffi the webmaster. Norppa ja Markus: peltivene on hallintalaitteiden puolesta parempi kuin koskaan.
Mitä pidemmälle kirjoitan, sitä enemmän nimiä tulee mieleen...kenet unohdin? Pahoitteluni: kuitenkin te tiedätte keitä olette. Kaikki he ja muut ovat painaneet aivan simona hommia!
Mitä tämän nitroksiaseman rakentamiseen osallistumiseen tulee, niin minulla oli vuoden vaihteessa sellainen virheellinen käsitys että järjestelmä oli käytännössä valmis, vain muutamaa puuttuvaa letkua lukuunottamatta. Vasta nyt kevään kuluessa on selvinnyt että käsitys oli väärä ja työtä oli paljon enemmän.
Toisaalta, en usko että tämäntyyppisen asiantuntijatyön tekemisessä tarvitaan apumiehiksi paria, kolmea henkeä enempää: suuremmasta joukosta saattaisi olla jo hyötyä suurempi haitta. Ja se, että joka päivälle on eri apumies, ei välttämättä ole optimiratkaisu. Nitroksiaseman rakentaminen on tyyppiesimerkki siitä että joka projektissa on se yksi avainhenkilö, jonka päässä koko työ eri vaiheineen on. Tämä yksi avainhenkilö on käytännössä asiantuntija, suunnittelija ja työnjohtaja. Eikä kymmenenkään apumiestä auta siihen taakkaan.
Mutta mielestäni näitä avainhenkilöitä pitää käyttää säästeliäästi. Kuoppa sudessa on se, että helposti syntyy harha että yhden ihmisen on hoidettava kaikki duunit koska kukaan muukaan ei niitä tee. Realiteetti on kuitenkin se ettei sota yhtä miestä kaipaa ja että ihmiset ovat erinomaisia ottamaan vastuun uudesta tehtävästä. Ei tarvitse kuin katsoa Puntti-, kalusto- ja webvastaavia niin eiköhän asia ole aika ilmeinen. En toki kiistä etteikö jäsenistömme joukosta löytyisi harvinaisia monialaosaajia, joiden paikkaa olisi haasteellista täyttää.
Niinpä ehdottaisin vaihtoehtoista strategiaa: ihmisellä on oikeus pitää taukoa jos alkaa hengästyttää. Ei matka tapa vaan vauhti. On sekä yksilön että seuran kiistaton etu ettei kukaan polta itseään loppuun. Sanokaa vain että jauhan jaskaa, mutta näin se vain on. Parempi pitää vaikkapa vuoden tauko kuin vetää itsensä piippuun ja hävitä kuvioista lopullisesti.
Ainahan seurassa on niitä, joita ei näy kerta kaikkiaan missään yhteisissä talkoissa. Tässäkin täytyy muistaa että aika moni jäsen on aiempina vuosina kantanut huomattavan, jopa kohtuuttoman suuren korren yhteiseen kekoon ja heillä on lupa (velvollisuus?) - vetää henkeä.
Ja entäpä sitten he - jotka eivät osallistu Puntti - tai peltivenelähtöihin, eivätkä käytä nitroksia? Onko heillä moraalinen velvollisuus osallistua vaikkeivät 'hyödykään' palvelusta? Entäpä he, jotka vain maksavat jäsenmaksunsa ja pitävät välivuotta? Onko meillä freeridereita jotka vilpittömästi katsovat että jäsenmaksu on pelkkä hintalappu palveluille?
