Lähtö oli lauantai-aamupäivällä 25. elokuuta Suomenojan sataman A-laiturin vierestä, jossa odotti kaksi venettä lastaamista: Nousun teräsvene Puntti ja Samin lasikuitu-Bayliner. Puntin kipparina toiminut Timo tarkisti ensin, että kaikilla oli pelastusliivit päällään asianmukaisesti ja kertoi perussäännöt veneessä liikkumisesta.
Siitä eteenpäin oli reilun tunnin mittainen merimatka Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakka- saareen, jossa oli "Sama meri meissä kaikissa"-näyttely. Meri oli tyyni ja keulassa olikin mukava kuunnella aalltojen kohinaa. Muutenkin oli hiljaista ja vain muutamat veneet tulivat meitä vastaan. Harakassa hyppäsimme laiturille ja jätimme liivit veneeseen. Sitten lähdimme tutustumaan näyttelyn eri osiin: pienoismalli merenpohjasta Tallinnan ja Helsingin välillä, valokuvanäyttely Itämeressä elävistä eliöistä, Itämeren muutoksesta kertova näyttely sekä vaja, jossa sai itse pukeutua kilkiksi tai kampelaksi ja kätkeytyä tokon kotikoloon. Lopuksi pidettiin vielä lajien tunnistuskilpailu ranta-vajassa, jossa oli neljä eri akvaariota ja niissä eli Itämeren asukkaita. Kun kaikki Harakan kohteet olivat kierretty, jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Käärme-luodolle lounastamaan. Juuri kun Puntti tuli luotojen väliin, kuului hurja pamahdus. Paljastui, että saaressa kuvattiin paria viikkoa aikaisemmin alkanutta "Saari"-sarjaa. Koska käärmeluodot ovat Helsingin kaupungin ulkoilualuetta, jätimme veneemme niemen taakse ankkuriin ja kiipesimme rantakalliolle. Nostimme myös grillin rannalle, niin pääsimme käristelemään makkaroita ja muita eväitä.
"Saari"-kuvaukset olivat niin mielenkiintoiset seurata, että hiljainen ryhmä junnuja väijyi pitkät ajat kameroiden takana, kun yksi epäonninen ryhmä tuntitolkulla kaivoi rantahiekkaa yrittäen löytää sinne kätkettyä tulitikkurasiaa.
Lounastettuamme kiipesimme vielä Käärmeluodon korkeimmalle kalliolle ja julkaistiin lajien tunnistuskilpailun tulokset. Kaikki ryhmät saivat palkintoja. Lopuksi vielä lausuimme muistopuheen Maksimille, joka oli muuttamassa kauemmas pois ja oli viimeistä kertaa mukanamme.
Edessä oli kotiinpaluu Suomenojalle ja veneiden purkaminen. Koko päivä oli ollut lämmin ja aurinkoinen ja tulimme hyväntuulisina kotiin. Lisäksi kaikki halusivat päästä näkemään maanantai- iltana "Saarta", josko tuttu vene tai henkilö pilkahtaisi ruudussa edes sekunnin tai pari..
Elokuun tunnelmia muisteli Irene Savolainen.