Teksti: Irene Savolainen
Valokuvat: Irene Savolainen, Pauliina Laine ja Veli-Matti Järveläinen

JUHANNUSMUISTOJA VUODELTA 2001

Juhannnusaatto valkeni tyynenä, mutta sumuisena. Lähdimme silti Suomenojalta ajamaan itäänpäin. Muutamat merimerkit olivat välillä hukassa, mutta onnellahan ne laivat seilaa! Sen verran muutimme suunnitelmaa, että päätimme tehdä ensimmäisen sukelluksen puolenpäivän aikaan Trutholmenin saaren vieressä Villingin edustalla. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen olikin jo sumu noussut pois ja pääsimme ihailemaan maisemia – ai tällaisessa paikassa olemme !!

Puntin takakansi täyttyi sukellustavarasta, mutta kaikki mahtuivat kuitenkin laitojen sisäpuolelle. Hilpeyttä riitti dekopoijujen käyttöharjoituksissa: pysyykö se pystyssä…?

Leirin aikana vierailimme jälleen usealla eri kohteella, jotka olivat monille leiriläisille uusia tuttavuuksia. Trutholmenin lisäksi sukelsimme muutaman kerran Onas-saaren eteläkärjessä, kerran Chrysant-hylyllä, kerran Martta-hylyllä ja kotimatkalla vielä Läxön hiekkajaalalla. Tällä retkellä tuli jopa 5 uutta Martta- kerholaista.

Sukellukset sujuivat suunnitelmien mukaisesti hyvässä järjestyksessä ja turvallisesti. Markulla oli epäonneksi ongelmia korvansa kanssa ja palasi maitojunalla (vai puolisonsa autokyytikö se oli?) kotiin lauantai-iltana. Muille leiriläisille hän jakoi reiluna kaverina loput eväänsä sekä pukua, aluspukua yms. lainaksi…

Siestaa vietettiin rantakalliolla loikoillen tai täyteen ahdatussa hytissä. Yövyimme tällä kertaa Onas-saaren eteläkärjessä. Paikka oli sopivan suojainen ja rantakalliot hohkasivat lämpöä pitkälle iltaan.

Pikkukippari (1v) tykkäsi soudella maalla ja navigoida merellä. Kaiku vain ensin päälle ja sen jälkeen menoksi!

Satu testasi Nousun uutta kaasugrilliä, joka ostettiin ja kasattiin varta vasten juhannusleiriä varten. Marko sen sijaan luotti omiin keittovälineisiinsä.

Ruokailun ja sukellusvälineiden huollon lisäksi illanviettoon kuului rantakallioilla istuskelua, naapuriveneestä pudonneen huoltovälinelaukun ylös noukkiminen ja yleistä pohdiskelua ja maailman parantamista.

Jälleen kerran luonto paljasti kauneutensa illalla, kultaisten valosäteiden värittämänä kimallemerenä.