Juhannusleiri -99. Kuvia leiriltä

ENSI KERTAA LEIRIPÄÄLLIKKÖNÄ

Sukeltajaurani näyttää edenneen siihen vaiheeseen, että jo tuli minunkin aika ruveta luotsaamaan Nousu ry:n leiriä. Aikaansa kutakin --- P1-mutaohjuksesta leiripäälliköksi käy harrastajasukeltajan tie?!?

Avustettuani Ireneä vuoden 1998 Juhannusleirin järjestelyissä, Irene ja minä sovimme keskellä viime talvea Meriarkeologian peruskurssilla, että vaihdamme rooleja tämän vuoden Juhannusleiriksi. Vetovastuun sopimisen ajankohta olikin oireellinen: leiripäällikön kannattaa nimittäin aloittaa leirin suunnittelu todella ajoissa (viimeistään 2 kk ennen leiriä).

Juhannusleirin suunnittelu lähti varsinaisesti käyntiin huhtikuun puolivälissä. Tällöin aloitettiin leiripaikan kartoitukset, ja ruvettiin kirjoittamaan sukelluslupa- anomusta Merimuseolle.

Sukellusleirissä on aika paljon mietittävää ja järjestettävää: kohteet, sukellusluvat, majoittuminen, kuljetuskalusto (veneet ja autot), aikataulut, sää, ruoka- ja juomahuolto (juoma- ja talousvesi), leirin osallistujamäärä (minimi ja maksimi) sekä mahdolliset vierailut. Sitten kun kaikki on valmiiksi mietitty, niin otetaan vastaan ilmoittautumiset ja toteutetaan leiri tehtyä suunnitelmaa järjen kanssa soveltaen. Leirin jälkeen tehdään leirimaksutilitykset ja leirilaskelmat, ja ehkä raapustetaan vielä paperillekin jotakin huomionarvoista leiristä.

Noista mietittävistä ja järjestettävistä tällä kertaa työläimmäksi osoittautui majoittumisen (leiriytymisluvan) järjestäminen. Porkkalan maanomistussuhteet paljastuivat sekaviksi. Lähestyttyämme Puolustusvoimia, Metsäntutkimuslaitosta, Kirkkonummen kuntaa ja Helsingin kaupunkia olimme saaneet vain kolme vaihtoehtoa majoitussaariksi. Näistä valitsimme lopulta majoitussaareksemme Östra Styrskärin, joka on osa Helsingin kaupungin Lähteelän ulkoilualuetta Porkkalassa. Valintaan vaikutti Lähteelän ulkoilualueen hoitaja asiallisen positiivinen suhtautuminen sekä tekemämme tiedusteluretki, jonka aikana vakuutuimme Östra Styrskärin hyvyydestä Puntista rantautumiseen, sopivuudesta leiriytymiseen ja sijainnista lähellä sukelluskohteita. Aikaa kului vallan paljon asiointiin eri organisaatioiden kanssa, joten lopullinen leirisaaripäätös tehtiin vasta Juhannusviikon alussa.

Leirillä kannattaa vastuutehtävät jakaa (koska kaikille vastuuhenkilöille on ihan tarpeeksi hommaa kuiteskin), esimerkiksi niin, että leiripäällikkö murehtii aikataulut ja puitteet, kippari ajaa ja navigoi, sekä sukellusvanhin johtaa sukellustoimintaa. Juhannusleirillä moisen troikan jäseninä lisäkseni olivat Hannu ja Irene; lisäksi "lähes näkymättömänä" mutta sitäkin tärkeämpänä vastuuhenkilönä oli Kimmo Kuikka, joka oli hoitanut sukelluslupa-asiat.

Kaiken suunnittelun ja asioinnin tuloksena Nousu ry:n Juhannusleiri 1999 pidettiin torstaista 24.6. sunnuntaihin 27.6.

Leirillä sukellettiin Merimuseon sukellusluvalla 48ME/1999
- pe aamupäivällä Salmön itäkärjen eteläpuolisella hylyllä,
- pe iltapäivällä Rönnskärin tykkihylyllä,
- la aamupäivällä Linjatauluhylyn syvällä olevilla osilla,
- la iltapäivällä Linjatauluhylyn matalalla olevilla osilla, ja
- su aamupäivällä Salmön itäkärjen eteläpuolisella hylyllä.
Lisäksi sukellettiin paluumatkalla Syskorna -nimisten luotojen kupeessa Espoossa.

Lisäksi leiri vieraili lauantaina 26.6. saunomassa Mäkiluodon linnakkeella --- Kiitos vierailusta linnakkeen päällikölle Mauri Mikkoselle.

Osallistujia leirillä oli 12 henkeä. Osallistujamäärä rajattiin Puntin kapasiteetin mukaan. Leirillä olivat mukana:



Leiripäällikkönä oli (ensikertalaisuudesta huolimatta) todella jouhevaa olla. Kiitos siitä kuuluu erinomaisille leiriläisille --- yhdessä teimme Juhannusleiristämme ikimuistoisen.

janne