Hylkyseminaarissa oli sali täynnä sukeltajia ja seminaari olikin kiinnostava viimeisiä esityksiä myöten. Seminaari aloitettiin seisten minuutin hiljaisuudella viime ja tänä vuonna menehtyneiden sukeltajien muistoa kunnioittaen. Tunnelma nousi kuitenkin loppupäivää kohden ja UNESCOn edustajalle laulettiin noin 400 henkilön voimin Paljon Onnea Vaan, kun hänen osuutensa oli ohi. Immi oli luvannut hänelle unohtumattoman syntymäpäivän ja se taisi toteutua!
Ihan kaikkia esityksiä en jaksa selostaa, mutta muutamia poimintoja voisi tähän kirjoittaa. Noususta oli monta henkilöä paikalla, joten täydentäkää omia ajatuksianne tänne.
- Sotalaivojen hylyt ovat kuuluneet puolustusvoimille ja Sotamuseon hallintaan, mutta nyt alkaa ensimmäiset hylyt muuttumaan museohylyiksi, ensimmäiseksi Ladoga syyskuussa 2015. Museovirasto ja puolustusvoimat ovat määrittelemässä mitä tämä käytännössä tulee tarkoittamaan.
- Hanna Halonen Hanko Diving:sta esitteli Keuliksen, Garpenin ja Kaapelihylyn poijutusta. Hän toivoo, että käyttäjät lähettäisivät hänelle palautetta poijuista osoitteeseen hylkykohde at gmail piste com. Poijut kestävät enintään 20 000 kg ja tuulirajoitus on 7 m/s.
- Kari Rinne esitteli Alfons Håkans öljynpoistokalustoa ja tekniikoita. Suomen aluevesillä arvoidaan olevan noin 400 hylkyä, joissa on öljyä. Niistä noin 100 hylkyä sisältävät yli 10 t öljyä. Aikamoinen aikapommi...
- Badewannen Jouni Polkko esitteli kolmea hylkyä, joiden oikeaa nimeä ei vielä tiedetä. Viimeinen niistä oli hylky, mihin sukellettiin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Hylky arvellaan olevan hollantilainen flöitti, mutta tarkempaa tietoa siitä ei vielä ole. Paikalla oli onneksi jäljellä useita pulloja, jotka voivat auttaa ajanmääritykseen. Jos joku olisi ajattelemattomuuttaan poistanut hylyn läheisyydestä yhdenkin pullon, ajanmääritys kärsii, joka voi johtaa väärin johtopäätöksiin hylyn identiteetin etsimisessä.
- Badewanne esitteli myös Kasuunihylkyä ja aihe jatkui Ari Heinilän esityksessä. Hän näytti trailerin elokuussa valmistuvasta elokuvastaan, jossa jäljitellään Kasuunihylyn vahingoittajia ja röystäjiä. Jäämme jännityksellä odottamaan tulosta.
- Antti Apunen ja Janne Suhonen kertoivat venäläisen SCH-311 sukellusveneen tarinan ja sen löytymisestä. Siitäkin on tulossa elokuva.
- Näiden "ammattilaisten" löytämien hienojen, ehjien, syvien hylkyjen esittelyt ovat aina sykähdyttäviä, koska tiedän, etten minä tule koskaan vierailemaan niissä. Sen vuoksi olikin ilahduttavaa, kun H2O:n Juha Lauro kertoi heidän projektistaan usean vuoden ajalta. Hylky on palaisina ja hylyn osat ovat 3 - 30 metrin syvyydessä. Hylyn ei aina tarvitse olla ehjä, hieno ja syvällä, jotta siitä saa mielenkiintoista tietoa. H2O ja Kupla ovat vuosia jo tutkineet hylyn osia Jussarön lähistöllä olevilla luodoilla ja ovat löytäneet kappaleista tarpeeksi todistetta, että voidaan olettaa sen olevan venäläinen priki Fenix, joka haaksirikkoutui vuonna 1831. Tosin alueella on niin paljon hylyn osia, että oletetaan siellä olevan useampikin hylky - tai niiden jäänteet.
- Lopuksi kerrottiin Ahvenanmaan samppanjahylyn tarina Ville Peltokorven esittämänä. Siinä kerrottiin hylyn löytymisesta, pullojen nostosta, "tutkimustuloksista" ja pullojen myynnistä. Ajatus pullojen myynnistä ei ollut museon tai arkeologin, vaan maakunnan politikoiden. Ahneus ajoi ohi laista. Mitä tiedämme itse hylystä? Nostettujen pullojen perusteella voidaan arvioida, että ne on pullotettu 1841 - 1850 välisenä aikana. Viisi pulloa 145:stä on vielä avaamatta, muut on avattu, koemaistetttu ja suljettu uudelleen.
Päivän aikana tuli paljon esimerkkejä siitä, miten hankalaa on ajoittaa ja löytää nimi jollekin hylylle. Esineet hylyssä ja niiden ympäristössä auttavat monesti ajoittamaan hylyn ikää, joka voi johtaa hylyn nimeämiseen. Kun saamme tietomme hylyn nimen ja sen tarinan, muuttuu hylky tavallisen sukeltajan silmissä arvokkaaksi. Onhan "sotalaiva Fenix" paljon mielenkiintoisempi ja suojelun arvoinen kuin salaman raiskaama mattolaituri.
