Vähän aikaa sitten oli Hesarissa juttua siitä, miten varomaton ankkurointi ja varomattomasti sijoitetut nousuköydet syövät hylkyjen puuosia ja ovat mm. aiheuttaneet hylkyjen rakenteiden romahtamista. Esimerkiksi kasuunihylyllä on yhden kesän aikana saatu enemmän hylyn rappeutumista aikaiseksi kuin merivesi on saanut 200 vuoden aikana. Tämä tiedetään, sillä kasuunihylyn sijainti oli viime kevääseen asti vain museovirastaon ja löytäjäporukan tiedossa.
Tänään on Hesarissa jatkoa aiheeseen, eli kerrotaan miten viidessä muussakin pääkaupunkiseudun museohylyssä on kajottu hylkyihin ja viety muistoiksi esineitä hylyistä. Valitettavasti näitä artikkeleita ei taida näkyä hs:n nettisivuilla, yritin etsiä niitä, mutta en löytänyt.
Sitkeässä elää suomalaisten sukeltajien keskuudessa 70-lukulainen mentaliteetti, että "otan palan muistoksi tästä hylystä ennen kuin kukaan muu ehtii tehdä sen". Kuinka moni ottaisi Glimsin talomuseosta ovenkahvan muistoksi, ennen kuin joku muu ehtii?
terv,Irene.
