Ensikertalaisen survival story Hangon leirille

Vihdoin alkaa kesän kohokohta siintämään kalenterissa: heinäkuun kesäleiri! Leiri järjestetään Suomen kenties upeimmassa sukellusmiljöössä eli Hangossa, jossa saa kaksi herkkua yhdellä kertaa: kirkkaat vedet ja valtavasti upeita hylkyjä, jotka sopivat KAIKENTASOISILLE sukeltajille. Sää ei ole kertaakaan ollut ongelma, koska Hangon edustalla on paljon suojaisia alueita, joista melkeinpä aina löytyy joku kohde; oli sää mitä oli.

Kuinka kaikki sai alkunsa? Olin tehnyt rohkean päätöksen ja uskaltautunut ilmoittautua kesän sukellusleirille. Mitä siinä nyt rohkeaa olisi? Hmmm… Minun oli selätettävä muutama este: joko fyysinen, materiaalinen tai henkinen este, joita olin mieleeni saanut ilmaantumaan.

Stadilaistunut mimmi oli hurahtanut yhtä kesää aikaisemmin sukellukseen –ja nimenomaan Suomi-sukellukseen. Ja nyt olisin lähdössä saareen, jossa ei ole mitään mukavuuksia. Todettava oli, että yhtään vettäpitävää asustetta tai jalkinetta tai muutakaan metsäkelpoista vermettä ei kaapista löytynyt ja niinpä alkoi valtava teknisten kamppeiden metsästys. Pari soittoa kavereille ja sukulaisille (“Moi eno pitkästä aikaa. Mitä kuuluu? Olisko sulla lainata telttaa?”), kierros läheisessä kierrätyskeskuksessa, oman kesämökin ulkovarastossa ja urheiluvarusteliikkeessä ja erähenkiset varusteet oli kasassa. Olin ylpeä itsestäni: lyhyessä ajassa olin paitsi hoitanut sukulaissuhteita, mutta myös osallistunut luontoa ja kukkaroa säästävään kierrätystalouteen. So hipster. Tyylejä on monia ja onneksi uusia viimeisenpäälle teknisiä varusteita voi vuokrata lyhyeksikin aikaa, jos ei ole varma haluaako investoida satasia sellaisiin varusteisiin, joille ei kenties ole riittävästi myöhempää käyttöä.

Seuraavaksi oli selätettävä korvienvälidemonit. Tarvitseeko leirillä sukeltaakseen olla hyvä sukeltaja tai voinko minä lähteä mukaan? Kuinka aioin uskaltaa käydä miesseurueessa puskapissalla? Makkipakki eli metsäinen ulkokäymälä ei jännittänyt, koska sen suhteen olisimme kaikki samalla viivalla: käytävä tai kärsittävä seuraukset. Oli tartuttava härkää sarvista ja itseään raivelista. Jos tällainen asia olisi tulema leirille lähdön esteeksi, olisi minun todettava, että olen varsinainen jänishousu ja sehän ei sovi! Sopivan suhteellisuudentajun valossa päätin olla surematta asiaa ja sen sijaan järjestää kaikille jotain luksusta, nimittäin saunateltan! Julmettu määrä ylimääräistä kannettavaa, koska saareen mukaan lähtisi paitsi usean kymmenen kilon telttarakenteet ja kiukaat, mutta myös kivet, saunavedet ja puut. Kuinka ollakaan, tästä tuli jokaisen illan kohokohta: päivän sukellusten jälkeen oli mahtavaa istahtaa makeaan löylyyn, katsella telttakankaan muovisesta ikkunasta merimaisemaa ja siemailla jo valmiiksi kädenlämpöistä saunajuomaa.

Retkikeitin porisee

Mitä se leiri muilta osin käytännössä tarkoitti? Leirillä yövytään Låglandetin saaressa, joka on häikäisevän kaunis: kalliomaisemaa ihan Hangon itäsatamaa ”vastapäätä”, keskemmällä saarta käppyräisiä mäntyjä ja metsäisempää. Saaressa ei ole majoitusta vaan siellä nukutaan teltassa ja mukaan otetaan se, jota kukin kokee tarvitsevansa. Leirille saavutaan illalla, pystytetään oma teltta tai riippukeinu ja nautitaan illasta. Ensimmäiset sukellukset alkaa seuraavana aamuna eli saapumisiltana on aikaa laittaa varusteet ja kenties eväät valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Sukelluspäivä alkoi aamupalalla. Joku jaksoi keittää puuron trangialla, toinen kaivoi yhteisestä kaasulla toimivasta jääkaapista juustot ja makkarat ja teki leivät (samalla vaivalla välipalaksikin sukellusten lomaan) ja yksi vetäisi jugurttia ja mysliä. Brekun jälkeen tavarat nostettiin veneeseen koko päivän sukelluksia varten: omat sukellusvarusteet, lämpimät vaatteet, paljon vettä ja lounas ainakin tarvitaan. Päivällä sukellettiin kaksi kertaa, ja näiden välissä Vuoksi rantautui kauniisiin saariin lounastaukoa varten. Lounaaksi voi ottaa retkikeittimessä helposti valmistuvaa ruokaa tai mikäli haluaa päästä helpolla: kuivaruokaa, jonka sekaan termarista kaadetaan aamulla keitetty vesi.

 

Sukelluskohteet kapteeni katsoo jokaisen tasoon sopiviksi ja parit muodostettiin siten, että jokaisella on mukava ja turvallista sukeltaa omien luokitusten rajoissa. Jokaisella dyykillä oli jotain annettavaa. Itselläni sukelluksia oli takana Hangon leirille lähtiessäni viitisenkymmentä, joista suurin osa Suomessa. Erilaisten henkilöiden kanssa sukeltaminen oli todella kehittävää, koska jokaiselta kerralta oppii jotain uutta liittyipä se sitten veneen välineistöön, omiin varusteisiin, hylkyjen eri osiin tai ah niin vaikeaan tasapainonhallintaan. Montaa seuran jäsentä on kiittäminen siitä, että leiriviikosta tuli niin antoisa ja rikastuttava. Vaikka sukeltaminen aluksi tuntui jännittävältä, viimeistään varusteita pukiessa ja sukellusparin kanssa tulevaa sukellusta suunnitellessa veneen kannella, murheet katosivat. Paras strategia on tokaista ääneen, jos jännittää. Pinnalla jännitykselle voi tehdä jotain: rauhallinen keskustelu ja dyykin suunnittelu auttaa henkisiin pulmiin ja varusteiden korjaus veneessä auttaa mahdollisiin teknisiin harmeihin. Ketään ei palvele se, jos huolestuneena suuntaa pinnan alle. Turvallisuutta lisää se seikka, että monelle hylylle menee poiju, jonka köyttä pitkin pääsee mukavasti hylylle ja takaisin ylös. Ja ne hylyt joille ei poijua ole asennettu, löytyi käyttämällä niin sanottua shottinarua. Se on naru, jonka yhdessä päässä on paino ja toisessa päässä kelluva kanisteri ja painon pohjaan viskaamalla hylyn kohdalla, saatiin väliaikainen poijunaru sukellusta varten.

Muutamista upeimmista sukellushetkistä on mainittava mustan, mutta kirkkaan veden syleilemä Jukka-hylky tallella olivine esineistöineen ja ehjine mastoineen, Eggon rautaisen ruostunut runko ja kuinka toinen sukellus tälle samaiselle hylylle paljastikin ettei se ollutkaan niin valtava mörkö, jota ensimmäinen sukellus antoi jännityksessä ymmärtää ja lisäksi poikain sukellus 61 metriä syvälle Iris-hylylle erään leiriläisen synttärin kunniaksi. Hymy heidän kasvoillaan oli aika unohtumaton heidän päästyä pinnalle upean teknisen sukelluksen jälkeen.

Valmiina lähtöön Eiralle, joka makaa noin 45 metrin syvyydessä.

Toimintaa veneessä ohjaa kapteeni ja kaikki voivat olla avuksi veneen käsittelyssä. Aikaisempaa veneilykokemusta ei tarvitse olla. Hyvä fiilis ja avulias asenne riittävät pitkälle.

Pullot täytetään sukellusten jälkeen veneessä olevalla matkakompressorilla. Veneessä on saatavilla taivaan täydeltä raikasta paineilmaa. Kompressoriin voidaan liittää lisäsuodatin. Låglandetin saarella on suuri happisäiliö ja tähän vippiletku. Muita sukelluskaasuja käyttävän on hyvä tiedustella ja suunnitella etukäteen leirin vetäjän kanssa mitä seoksia kannattaa varata mukaan millekin kohteille. Leirillä ei pysty täyttämään heliumia.

Leirisaareen eli base campiin palattiin sukellusten jälkeen iltapäivällä. Jokainen ehti huoltaa varusteensa kuivumaan, söi kenties välipalaa ja sitten illan kohokohta eli telttasauna, joka lämpesi jokaisena iltana. Mikäli leirille oli tulijoita tai leiriltä oli joku poistumassa kotiin, Vuoksi lähti Hangon satamaan. Kippari tarvitsee rantautumista varten apuun vähintään yhden henkilön ja vinkkinä, että tämä on hyvä hetki myös nauttia vierasvenesataman mukavista palveluista: täyttää juomavesikanisteri, käydä vessassa mikäli makkipakki ujostuttaa, pestä kasvot raikkaalla vedellä ja ostaa sataman jostain ravintolasta iltapala tai jäätelöä!

Vuoksi palasi Låglandetiin heti, kun uuden leiriläisen kamat oli lastattu kyytiin tai lähtevän tavarat oli sieltä nostettu pois. Satamaan lähteneet kerkesivät tämän jälkeen vielä itsekin saunomaan. Saunan jälkeen oli ihanaa rentoutua Låglandetin ylväällä kalliorannalla, grillata iltaruokaa ja käydä läpi päivän sukelluksia tai miettiä jo tulevia. Oma retkituoli on tähän hommaan must.

Kokemus karttuu hurjan nopeasti vaikka leirille pääsisikin tulemaan vaan lyhyeksi aikaa. Sukeltamaan oppii kokeilemalla, tekemällä ja muiden puuhia seuraamalla ja tässä mielessä intensiivinen leiri on parasta. Ei kannata siis ujostella lähteä mukaan. Porukka tulee nopeasti tutuksi, itsevarmuus sukeltajana kasvaa kohisten ja leiriltä lähdetään kotiin monta muistoa rikkaampana. Leiri ei ole mikään pienen sisäpiirin suljettu kultapossukerho, vaan kaikki voivat tulla ja kaikki otetaan porukkaan mukaan.

Minulle leiri oli viime kesän kohokohta ja kokonainen vuosi on tuntunut pitkältä ajalta malttaa odottaa pääsyä Låglandetin kauniille kalliolle kukkulalle.

Leirille tarvittava tavaramäärä saattaa mietityttää. Olen koonnut valmiiksi listan siitä mitä kenenkin kannattaisi ainakin ottaa mukaan.

  • Teltta / riippukeinu / muu majoitus
  • Makuupussi, makuualusta ja tyyny tai muut petivaatteet
  • Tasku-/ otsalamppu iltoja varten
  • Sopivasti kelinmukaista vaatetta (tuulen- ja sateenpitäviä vaatteita ja kenkiä, croksit yms)
  • Retkituoli ja retkikeitin tai sovi jonkun leiriläisen kanssa, mikäli toivot voivasi lainata jonkun keitintä
  • Uikkari ja pyyhe saunaa ja uimista varten
  • Omat hygieniatarvikkeet (shampoo, hammasharja, tarvittavat lääkkeet yms)
  • Vesikanisteri (noin 15-20 litraa). Tämän voi täyttää Hangon satamassa ennen veneeseen nousua
  • Eväät aamupalaa, lounasta ja iltaruokailuja varten (Nousun puolesta otetaan pieni jääkaappi ja kaasugrilli).
  • Oma kylmälaukku ja kylmäkalleja
  • Omat lautaset ja ruokailuvälineet ja tiskiharja pesuaineineen. Huomaa, että tiskaus on varsin alkukantaista: tilkka makeaa vettä ja pesuainetta lautaselle, parit harjanpyöräytykset ja hieman lisää vettä päälle. Se oli siinä.
  • Sukellusvarusteet: pullot, regusetti, tasapainotusliivi, painot ja painovyö, räpylät, huppu, hanskat, märkkärikengät, puku ja aluspuku, puukko, sukellusvalo ja laturi
  • Pelastusliivit veneeseen
  • Varusteiden huoltoa ja korjausta varten O-renkaita, työkaluja, vahvaa teippiä, bungee-narua, silikonirasvaa yms
  • Pyykkinarua ja parit henkarit, jotta varusteet saa ripustettua kuivumaan
  • Kamera ja laturi (Nousun puolesta otetaan aggregaatti, jolla voi lamput sun muut kamat ladata)
  • Jotkut hylyt sijaitsevat luvanvaraisilla suojelukohteilla, joten henkilöllisyystodistus messiin
  • Hyvä fiilis!

Kauempaa ei tarvitse lähteä elämyksiä hakemaan: Hangon vedet ja Nousun semi-liveaboard-alus Vuoksi toivottavat kaikki tervetulleiksi mukaan!

Eat – Dive – Sleep -and repeat!  Sitä se oli leireily Hangossakin, paitsi väliin uskaltaa lisätä “sauno!” ja “naura!”.

Enää en stressaa askeettista leirielämää tai sitä otetaanko minut porukkaan mukaan. Toivon erityisesti, että tästä tekstistä voisi olla apua jollekin toiselle, joka kenties tuskailee samojen (tai muunlaisten) ajatusten kanssa. Itsensä voittaminen on parasta ja onnistumisista saa voimaa. Nousun leiri tarjosi runsaasti edellämainittuja ja lisäksi häikäiseviä luontoelämyksiä kameran muistikortin täydeltä!

 

 

Vuoksi rantautuneena lounastaukoa varten

Lounastauko erään saaren laavulla

Jukka-hylyn kahvipannu

Jenny-hylyllä nahkakenkä

 

 

Teksti ja kuvat – Emma Barrow